Ei sinusta

Pitkästä aikaa paras itkuhetki. Vollotin silmät mun päästä, kasvot punasena. Todella lohdutonta nyyhkytystä ja tuntui kuin olisin ollu syvällä suossa, josta en tuu pääsemään koskaan ylös. Sellainen yhtäkkinen suru, joka tuntuu loputtomalta, ikuiselta. Kun katsoo peilistä omaa surkeaa naamaa itku vain yltyy.

Itkun loppu. Onnen hetki. Voimaantumisen tunne, voisin tehdä mitä vaan. Mä pystyn kaikkeen, oon vahva. Hämmennys siitä kuinka nopeasti lohduton itku voi muuttua rauhallisen onnellisen hyväksi oloksi. Nyt kaikki on hyvin. 

 Kuvat tältä illalta kun kävin ystävien kanssa linnanmäen valokarnevaalissa.