perjantai 30. lokakuuta 2015

keskeneräinen

En kammoa tyhjää paperia, alkua, aloittamista, sitä ettei ole vielä mitään tehtynä.
Vaikeaa on jatkaminen, keskivaihe, aloitetun asian kohentaminen.
Valmista ei tule helposti.
Niin paljon raakileita, keskeneräisyyttä. Tuleeko niistä koskaan valmiita?
Niin monta kappaletta olen aloittanut, niin monta lyriikan alkua olen kirjoittanut.
Itsekin olen ihmisenä kesken, tahdon jatkaa tästä moneen suuntaan. Mieli muuttuu, uusia innoittavia suuntia löytyy kokoajan. Olen keskellä risteystä enkä tiedä minkä suunnan valitsen. Yritän mennä kaikkiin suuntiin samaan aikaan, jään keskelle risteystä.
Inspiraatiota löytyy ja innostun nopeasti uusista jutuista. Luulisi että valmiiksi saamisesta tuleva euforian tunne motivoisi jatkamaan.

Tavoitteena valmis.



tiistai 27. lokakuuta 2015

Voimakas

Kuljen kadulla. On pimeää, vain kuu ja katulamput valaisevat tietä. Kuulokkeissa soi Adelen Set Fire to the Rain. Kuljen dramaattisesti, kuin olisin musiikkivideossa. Näen ympärilläni liekkejä joiden läpi kuljen. Minulla on voimakas fiilis.

Muutaman vuoden kuluttua kuljen taas yksin kadulla. On syys-ilta ja pimeää. Taivaalla hohtaa kuu ja katulamppujen valo on keltaista. Kuulokkeissa soi Adelen Hello. Taas samanlainen dramaattinen tunne. Suuniliikkuu laulun sanojen mukana. Olen todella voimakas ja jokainen askel on varma.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Matkalla

Matkustelu tuottaa mulle ristiriitaisia tunteita. Tykkään olla tienpäällä, junailu on mun lempipuuhaa. Lentokoneella lentäminen tuntuu mukavasti mahanpohjassa mutta on samalla vähän pelottavaa. Viimevuoden aikana tuli kulutettua Valtion Rautatieverkkoa todella ahkeraan, erityisesti Helsinki - Kokkola väliä matkustin usein. 

Matkojen aloittaminen ja lähteminen on stressaavaa, epätietoisuus aiheuttaa harmaita hiuksia ja vatsanväänteitä. Mutta jotenkin hirveästi haluaisin kiertämään kaupunkeja, seikkailla hienoissa maisemissa, uusiin paikkoihin! Tahtoisin Eurooppaan, isoihin kaupunkeihin Wieniin, Berliiniin, Pariisiin, Madridiin... Ja uudestaan Lontooseen. Kotimaanmatkailukin houkuttais, Suomessakin on hienoja kaupunkeja ja kauniita maisemia.. Tätä kirjoittaessa oon juuri paluumatkalla Turusta. Turkuunkin haluaisin tehdä vähän lähempää tuttavuutta!

Tavallaan olis hurjaa ja kutkuttavaa lähteä yksin, sais tehdä asiat omaan tahtiin ja ainoa josta tarvis huolehtia olisin minä! En oikeen tiiä oonko valmis semmoseen, tottakai tommoset reissut kasvattais paljon. Mutta olis varmaan helpompaa ja vähemmän stressaavaa mennä jonkun kanssa.. Haaveilen samanhenkisestä jaj ehkä vielä vähän enemmän matkailunjanoisesta matkustus kaverista!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Halloween

Ennen mä rakastin naamiaisia ja erityisesti halloweenia. Se oli mun suosikkijuhla, koska sai pukeutua. Mulla oli aina hienot ideat, ja hienot toteutukset tottakai! Oon pukeutunu mm. w.i.t.c.h. sarjakuvan Will hahmoksi ja perinteisesti vampyyriksi (muutamankin kerran).
Nyt on hirveän vaikea keksiä mikskä haluaisin pukeutua tai mikskä edes voisin pukeutua. Haluaisin oikeesti laittaa itteni kunnolla, mutta haluaisin olla tavallaan kuitenkin ihan kivan näkönen. En kuiteskaan haluais olla hirveen tylsä tai mielikuvitukseton. Sen asun pitäis olla myös joku semi helppo mutta kuitenkin vähän erilainen ja kiinnostava. Nykyään oon hirveen vaativa, mulle ei vaan kelpaa oikeen mikään.
Tässä muutamia mun menneiden vuosien asuja, näistä kuvista itseasiassa vain yks on halloweeniltä: 
(hertta kuningatar; liisa ihmemaassa, pissis; lukion teemapäivänä, Amy Winehouse; halloween.)

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kauemmas kuin kaupunkiin

Ihanan vapaa olo ollu tänä viikonloppuna, ihanku olisin jättäny kaikki stressin aiheet kaupunkiin. Pois matkustaminen tekee välillä ihan hyvää, olla poissa hektisestä ympäristöstä. Vaikka oonki enemmän kaupunkilaistyttö, niin kyllä mä välillä kaipaan maaseudun rauhaa!

Ajatusten selvittelyä, suremista, muistelua, inspiraatiota, mitä mä oikeesti haluun ja värityskirjan värittämistä. Somestakin oon muutamaks tunniks jättäytyny pois ja keskittyny täysillä leffan tai tv-ohjelman katsomiseen, harvemmin nykyään enää tekee niin. Pitäis useemmin karata pois kaupungista.

Kuvat täysin muokkaamattomia eiliseltä illalta kun taivas oli kaunis ja värikäs.


torstai 15. lokakuuta 2015

Ei sinusta

Pitkästä aikaa paras itkuhetki. Vollotin silmät mun päästä, kasvot punasena. Todella lohdutonta nyyhkytystä ja tuntui kuin olisin ollu syvällä suossa, josta en tuu pääsemään koskaan ylös. Sellainen yhtäkkinen suru, joka tuntuu loputtomalta, ikuiselta. Kun katsoo peilistä omaa surkeaa naamaa itku vain yltyy.

Itkun loppu. Onnen hetki. Voimaantumisen tunne, voisin tehdä mitä vaan. Mä pystyn kaikkeen, oon vahva. Hämmennys siitä kuinka nopeasti lohduton itku voi muuttua rauhallisen onnellisen hyväksi oloksi. Nyt kaikki on hyvin. 

 Kuvat tältä illalta kun kävin ystävien kanssa linnanmäen valokarnevaalissa.