Mua ei oo tehty kirjottamaan. Tällä väitteellä perustelen muun muassa mun huonosti menneet äikän, psykan (ja ussan) ylppärit. Tykkään kirjottamisesta ja lukemisesta, mutta en oo koskaan ollu hyvä. Pilkkusäännöt, yhdyssanat, muut säännöt on ollu kaikki vaikeita mulle aina. Lukiossa jouduin ekaa kertaa kirjottamaan esseitä kunnolla, mulla yleensä oli suurin ongelma niiden pituus. Oon vaan muutaman kerran kirjottanu kokonaisen konseptin pitusen esseen, en vaan saa tehtyä isoja tekstejä. Tykkään ilmaista asiat lyhyesti ja niinkun ne on, ilman ylimäärästä lörpöttelyä. Pikkuhiljaa lukiossa mua alko ahdistaa äikäntunnit, mua alko pelottaa millon kirjotetaan taas uus essee. Tekstitaidoista tavallaan tykkäsin, koska niiden ei tarvinu koskaan olla pitkiä mutta en mä niistäkään koskaan saanu täysiä pisteitä koska mun tekstit oli niin täynnä kirjotusvirheitä. Kun kirjotusten alkaessa kaverit haaveili saavansa äikästä ällää, mä haaveilin ceestä. Haluan kirjottaa ja aijonki kirjottaa, en ehkä niin hyvin kun parhaat mutta niin hyvin kun ite osaan ja niin paljon kun haluan. Oon kirjotellu päiväkirjaa vuodesta 2009 kai ja blogia myös yhtäpitkään, en oo silti kehittyny mitenkään. Mutta ihan sama, mä kirjotan ja puhun samalla tavalla: sekavasti, se on mun tyyli enkä pysty sitä muuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti