lauantai 2. huhtikuuta 2016

Tahtoisin, tahtoisin...

Nyt mä tajusin. Yritän kehittää itseäni ihan väärin!! Aina tahtoisin olla jotain muuta kuin olen. Tahdoisin olla enemmän tai vähemmän jotain. Tai sitten tahtoisin olla jotain sellaista mitä en ole ollenkaan.



Tahtoisin olla vähän sosiaalisempi.
Tahtoisin olla rennompi.
Tahtoisin olla heittäytyväisempi.
Tahtoisin olla vähemmän tunteellinen.
Tahtoisin olla vähemmän dramaattinen.
Tahtoisin olla iloisempi.
Tahtoisin olla tuotteliaampi.

Joissakin näistä asioista itseään voi kyllä kehittää ja kouluttaa mutta osa on sisään rakennettuja. Miten voin oppia olemaan sinut sen kanssa mitä olen. Että näin on hyvä.  Minun ei tarvitse olla yhtään enempää tai vähempää minkäänlainen. Kaikkien ei kuulu olla samanlaisia ja on ihan okei olla sellainen kun on. 
Pitää opetella olemaan minä. Onnellinen olemalla minä vain.

(kuvituksena toimii mun tämän aamuinen aamupala-hetki, joka ei liity mihinkään millä tavalla. Mutta se näytti tosi kivalta ja päätin leikkiä kameralla vähän.)


torstai 24. maaliskuuta 2016

Ahdistaaaaaa

Olen helposti ahdistuva ihminen. Tiistaina meinasin kirjoittaa twitteriin ahdistuksesta kaksikin kertaa.  Uudet tilanteet ahdistaa, suoritukset ahdistaa, suuret päätökset ahdistaa. En tiedä onko noi niinkään ahdistuksia vai onko ne jännitystä vain, mutta mä kutsun sitä ahdistukseksi. Ne on ihan hyviä ahdistuksia joista pääsee yli ja tavallaan olis varmaan aika tylsää jos mikään ei tuntuis missään. 
Tiistaina ahdisti myös maailma, miksi on niin paljon vihaa ja kamaluutta tässä maailmassa? Miksi ihmiset on pahoja? Se on paha jos ahdistukselle antaa vallan, jos vaikka sen vuoksi jättää menemättä tai tekemättä jotain.
 Mua ahdistaa myös paljon säätäminen, jos vaikka aikataulujen kanssa pitää säätää. Päällekkäisyydet. Kevät on tällasten ahdistusten aikaa. Varsinkin toukokuu. En tiedä mitä mulla millonkin on ja se ahdistaa, tarvisin selkeät ja tietyt päivämäärät. Saanko tehtyä kaiken, pääsenkö kaikkialle minne mun pitää mennä. 
Ahdistus helpottaa ainakin vähän, kun sitä saa purettua. Uusien asioiden ja niiden ahdistuksen kohteiden kohtaaminen myös helpottaa ahdistusta. Ehkä tää tästä helpottaa - ehkä ei, mutta mä olen tottunut tähän. Jännitys ja ahdistus on mun tapa käsitellä asioita.


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Unelmointia

Aloittaminen ja valmiiksi saaminen on vaikeaa. Yritän tavoitella unelmiani, mutta aloittaminen on vaikeaa. Teen töitä mielelläni tulevaisuuden ja unelmieni eteen, miksi aloittaminen on niin hankalaa? Ehkä pelkään epäonnistumista ja pelkään etten saa mitään hyvää aikaiseksi. Epäonnistumisessa ei haittaa ja siitä voi olla jopa hyötyä ja lähen aina saan jotain aikaiseksi. Turhia pelkoja.
Pitäisi oppia uskaltamaan, pitäisi vaan mennä ja tehdä. Tavallaan osaan olla ajattelematta muita mutta jollain tasolla en kuitenkaan. Rajoitan itse itseäni, miten saan rikottua omat rajani? Haluan päästää itseni vapaaksi ja heittäytyä täysillä elämään. Miten miten miten? Auttakaa. Tahdon revitellä, huutaa, juosta, luoda, antaa kaikkeni, tulla esiin rohkeasti, näyttää kaiken, tehdä kaikkea! Unelmia on. Niin paljon ja isoja ettei niitä uskalla edes sanoa ääneen. 
Yritystä on mutta valmista ei vielä. Nyt takaisin tekemään töitä ;)